tiistai 13. syyskuuta 2016

Pyöräretkikokeilu syyskuu 2016

Pyöräretkikokeilu syyskuu 2016

Syyskuun ollessa vielä lämmin minua ei huvittanut lähteä yön yli retkelle jalkaisin. En nimittäin pidä kuumasta ja rinkka selässä kulkiessa mukavuuslämpötilat ovat lähempänä kymmentä astetta. Nyt oli vielä vajaa kaksikymmentä lämpöä eikä rinkkaretki näin ollen innostanut. Retkelle kuitenkin halusin, joten päätin kokeilla polkupyöräretkeä yön yli.

Meillä onneksi sattuu olemaan polkupyörän peräkärry. Vastaava, kuin missä näkee lapsia kuljetettavan, mutta meidän on tavaraversio. Sillä on autottoman ihmisen hyvä kuljettaa vähän isommat ostokset kaupasta kotiin. Päätin siis ottaa sen matkalle ja pakata yöpymistarvikkeet sinne.

Minä nautin pienten hiekkateiden ajamisesta. Hyvin vähäinen liikenne, metsä ja pellot, luonto lähellä. En minä niin osaa sitä eritellä, mutta tykkään pikkuteistä. Siispä suuntasin sellaisille. Asun Tampereella Kalevassa ja tarkoitus oli polkea ensin Hervantaan ja sieltä etelään kohti Valkeakoskea kääntyen sopivassa kohdassa takaisin.

Peräkärryn kanssa ei tarvinnut olla niin tarkka mukana kulkevan tavaran painosta, joten otin mitä ajattelin tarvitsevani ja hieman extraa. Kärry kiinni pyörään ja polkemaan.

Ensimmäinen osuus Taivalpirtille saakka sujui helposti. Taivalpirtin lähellä on pätkän verran hyväkuntoista polkua, mutta peräkärryn takia päätin taluttaa sen osuuden. Meni ihan vaivattomasti.

Taivalpirtti on Tampereen taivaltajien, joka on Suomen ladun paikallisyhdistys, täkäläinen tukikohta. Olin monta kertaa poikennut siinä vieressä olevalla yleisessä käytössä olevalla tulipaikalla/laavulla, mutta nyt olin ensi kertaa sillä suunnalla liikkeellä Tampereen taivaltajiin liitymiseni jälkeen, joten pääsin nyt katsastamaan Taivalpirtin alueen.

En tullut käyneeksi sisällä pirtissä, koska se oli lukossa, mutta paikalla oli muita ihmisiä lämmittämäsä saunaa ja paistamassa makkaraa. Minä laitoin nuotiolla ruokaa ja jutustelin muiden kanssa hieman.

Lähdin siitä jatkamaan matkaa. Savontien ylitys ja edessä pari kilometriä hyvää polkua. Olisi mennyt helposti polkemalla ilman peräkärryä, mutta sen kanssa joutui taluttamaan. Vähän meinasi olla paikoitellen raskasta, mutta selvisi siitä ihan hyvin. Sen sijaan ikävä yllätys oli, että polun jälkeen alkanut metsäautotie oli saanut uuden sorapäällysteen. Se ei vielä ollut ollenkaan tiivistynyt ja varsin ikävän pehmeä ja irtonainen. Todella rasittava ja raskas polkea. Toivoin, että se olisi loppunut, mutta ei. Jatkui vaan. Sitä mentiin muutama kilometri. Muutama haarautuva pikkutie näytti siltä, että niitä ei oltu käyty päällystämässä ja elättelin toiveita, että Rutajärvelle vievä tiekin olisi jätetty ilman uutta soraa. Mutta ei tietenkään! Kiukustuksekseni uusi sora jatkui siihenkin suuntaan. Ei kuin polkien siis!

Pääsin vihdoin Rutajärven rantaan. Lähellä rantaa metsikön suojassa oli ruohoinen kohta, johon sain telttani. Siihen asettauduin yöksi. Järvellä leijui usvaa veden pinnan yllä ja aurinko alkoi jo laskemaan. Joutsenpari istui kivellä hieman kauempana. Metsäläntin takana näkymättömissä kuului olevan ihmisiä. Siellä on ilmeisesti Valkeakosken minkälie tupa. Vastaavanlainen juttu, kuin Taivalpirtti, oletan.

Nukuin alkuun hyvin, mutta heräsin, kun makuualusta tuntui lässähtäneen. Tajusin, että olin unohtanut venttiilin korkin auki. Siinä on sellainen poisvirtausestoläppä, mutta ei se täysin tiivis ole, tulppa on syytä laittaa paikalleen. Muutama pumppaus ilmaa, ja tulppa kiinni. Sitten oli taas hyvä nukkua. Loppuyöstä heräsin kylmyyteen. Ilma oli yli kymmenen astetta, mutta minulla oli kesäpussi mukana. Ajattelin, että sillä pitäisi tarjeta ihan hyvin, mutta ei sitten. Viimeinen kerta kyllä, kun sitä rotjaketta otan metsään mukaan. Taidan myydä pois pilkkahintaan, mokoma surkea rotjake.

Kylmyydestä johtuen pääsin kuitenkin aamulla ajoissa liikkeelle, kun en enää tarjennut nukkua. Aamutoimet pikavauhtia, jotta pääsee liikkeelle ja lämpiää.

Pyöräily aamuisilla pienillä hiekkateillä oli ihanaa. Siellä täällä leijui usvaa, nousevan auringon säteen paistoivat viistosi metsään, kuulas syys ilma. Erittäin kaunista. Siellä oli upeaa polkea rauhaksiaan eteenpäin. Tietkin olivat tällä kertaa hyvässä kunnossa, niitä oli ilo mennä.

Aamun edetessä ilma lämpeni. Matkalla oli edelleen kaunista. Aurinko paistoi ja tuuli ravisteli puista ensimmäisiä keltaisia lehtiä. Niitä leijaili hiljakseen tien yllä ja aurinko siivilöityi lehvästön läpi. Pienet hiekkatiet parhaimmillaan.

Pikkuhiljaa etenin, idän kautta kiertäen, takaisin kohti Taivalpirttiä. Saavuin sinne aamupäivällä. Tällä kertaa paikalla ei ollut ketään. Keittelin itselleni lounasta kaasulla. Ei huvittanut alkaa väsäämään nuotiota, halusin päästä jatkamaan matkaa. Taivalpirtiltä polki helposti Hervantaan. Kävin Salesta ostamassa jäätelön ja pidin pienen tauon siinä pihassa. Siitä olinkin jo yhden maissa kotona. Hyvä niin, koska muutakin tekemistä oli vielä.

Matkaa kertyi noin 60 km ja liikkeellä olin noin 5 tuntia, sisältäen polkemisen ja taluttamisen. Keskinopeus on kärryn kanssa joka tapauksessa verkkainen, mutta nyt se pitkä pätkä pehmeää soraa hidasti myös paljon. Haapalammintie näkyy olevan nimeltään. Sinne ei kannata mennä nyt polkupyörällä. Maastopyörällä pärjää kyllä, mutta ei se kivaa varmaan silläkään ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti